10.9 VANHAN TESTAMENTIN KULTTUURITAUSTA
MASOREETTINEN TEKSTI
Juutalaisia oppineita, huolehtivat tektitradition muuttumattomuudesta. Kirjoittivat vokalisoidut kässärit.
Codex Leningradensis 1008 ja Biblia Hebraica Stuttgartensis 1977
QUMRAN
VT:n tekstien kirjoittajana on se yhteisö, joka tekstiä käytti. Ei yksittäinen henkilö. Genesiksen kommentari vanhinpia. Misna rabbien kommentaari Toorasta, s. 100 jKr. Melkein kaikki VT:n kirjat – ei Esteriä. Enemmän psalmeja. Liikkeellä erilaisia versioita – kertoo, etti kanonisointi ollut vielä tapahtunut. Omintakeinen teologia – yhdyskunta sääntö, apokalyptiset teokset (sotakäärö). Yhteisö tuhoutui sodissa.
Yhteisön tutkiminen, yhdenlainen juutalaisuus noihin aikoihin. Fariseukset, saddukeukset yms. Meidän kuva yhtenäisestä juutalaisuudesta jälkikäteinen.
Vanhimmat Ramatun kässärit Qumranista. Pitempi Jeremian kirja, lyhyempi Sebtuagintassa. Kuolleenmeren rannalla sijainnut luolat (rauniokumpu), josta UT:n kirjoitukset löytyvät 1947. Ei luostari vaan uskonnollinen yhteisö, essealaisia. Herkesivät tunnustamasta Jerusalemin ylipapin auktoritettiä. Oma tooran tulkinta. Mahollisesti jonkunlaisessa askeesissa.
1. samat kirjat kuin hebrealaisessa Raamatussa – kanon. kehitys pitkällä
2. Myös erilaisia versioita samasta kirjasta, pieniä poikkeavuuksia, jotka tavallisesti eivät vaikuta kääntämiseen. Vokalisointi, kopiotekstiä, tulkintaa.
Kaikki qumranin tekstit on julkastu tänäpäivänä – ne on yo:n kirjastossa. Salailuteoria hölynpölyä.
Sirakin hebr. tekstiä on lytynyt Q:sta. Hebrea/aramean kielellä.
SEPTUAGINTA – LXX
100-200-l eKr. pääosin käännetty kreikannos VT:stä
Soisalo tutkimuksen pioneeri, oppilaita Ajmelaeus, Sollamo. Millä tavoin kirjat käännetty – mitä merkitystä? Käännös aina tulkitsee alkutekstiä. Joten millä tavalla hellenistinen kääntäjä on tulkinnut hebreaa.
Nefes – psyyke kr. Kurkku, se elämä ihmisessä, ei joku henki.
Jos käännös kovin vapaa, vaikea kääntää takas hebreaksi. Kääntäjän tarkoitusperät ymmärrettävä.
laadittiin 200-lv. eKr. Aleksandriassa
— alun perin juutalaisten, sittemmin kristittyjen käytössä
Pakankr. eivät osaanneet Hebreaa. Joitakin juutalaisia oppineita pantiin myös tekemän paremmin näitä teoksia. Hexapla.
— sisältää myös apokryfikirjat. Sirakin kääntäjä itse Sirakin pojanpoika: se mikä on käännetty, ei sillä ole enää samaa merkitystä – lopputulos ei koskaan täysin sama, kuin alkuteksti.
— pohjateksti poikkeaa usein masoreettisesta tekstistä
— eri kirjoissa erilainen käännöstekniikka
(vapaa/kirjaimellinen)
— ortodoksisen kirkon Raamattu
Targumit
— heprealaisen Raamatun arameankieliset käännökset (parafraasit)
hepreaa taitamattomien juutalaisten käyttöön
— Targum Onkelos (Pentateukki, 300-lv. jKr.), Targum Jonatan
(profeetat, myöh.), toimitettu Babyloniassa
Peshitta
— syyrialaisen kirkon piirissä 100- ja 400-lv. jKr. syntynyt
syyriankielinen käännös
Vulgata
— Hieronymuksen latinankielinen käännös 405 jKr.
— Roomalaiskatolisen kirkon virallinen Raamattu 1546